Laktaatti jahti

Mulla on aivan jäänyt tutkimatta mun tasotestin tulokset tämän vuoden huhtikuulta!! Heräsin tähän asiaan, kun pohdin itselleni juoksuohjelmaa kohti syksyn maratonia. Äkkiä paperit ja kaaviot esiin ja tiirailemaan, että kuinkas se testi sitten menikään...

Olin toivonut kyseessä olevaa testiä keväälle Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunta-alan ammattitutkintomme ryhmälle. Oma lehmä ojassa oli sen verran, että halusin sen tehdä vertailu mielessä omaan vuoden takaiseen testiin. No toive toteutui, mutta oli omalta kohdalta kyllä pahimpaan mahdolliseen kohtaan :/ Huhtikuu oli todella rankka kuukausi aikataulullisesti. Opiskeluihin liittyvä leirin järjestäminen oli huhtikuussa, parit kisat, vanhempainryhmän järjestämä tapahtuma, töissä 100% listaa ja vielä piti vapaita järkätä lähiopiskelupäiviä varten Kuortaneelle. Sitä sitten tultiin kolmen yövuoron jälkeen viimeisestä yöhukista suoraan Kuortaneelle ja yhden teoriatunnin jälkeen radalle juoksemaan. Päänsärky oli melkoinen, valo otti silmiin, oksetti ja tarkkaavaisuus oli kaikkea muuta kuin kohdillaan. Sovittiin, että lähden juoksua omasta tahdosta tekemään ja tarvittaessa keskeytän jos olo menee tosi huonoksi. Oikeastaan tiesin jo tässä vaiheessa, etten kovinkaan helposti tulisi keskeyttämään...

Startti!

Tasotestissä, eli ns kestävyystestissä, eli ns laktaattitestissä juostaan kiihtyvällä vauhdilla 6 x 1000 m tai 5 x 800 m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan laktaattiarvo. Laktaatti on glykogeeni -aineenvaihdunnan sivutuote ja sen määrä veressä kertoo missä määrin glykogeenia käytetään energianlähteenä. Laktaattipitoisuus veressä on matala silloin, kun lihas saa energian pääasiassa rasvoja hapettamalla. Vauhdin kasvaessa energiaa aletaan tuottaa koko ajan enemmän glykogeenista, eli hiilihydraateista ja se johtaa maitohapon, siis laktaatin syntymiseen. Tästä johtuen kroppa menee ns hapoille. Jokaisella on oma tietty taso mihin asti lihakset, sydän ja maksa hajottavat syntyvää laktaattia ja liikunnan teho pystytään säilyttämään. 

Hiljaa hiljaa mennään alussa.

Tärkein tasotestin hyöty on saada selville sykerajat, joiden mukaan harjoitella kohti omia tavoitteita. Näiden rajojen selvittämisessä hyödynnetään mitattuja laktaattiarvoja ja koko juoksun aikana rekisteröitävää sykedataa. Kestävyyden osa-alueet ovat peruskestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeuskestävys. Kolme ensimmäistä ovat aerobista kestävyyttä ja nopeuskestävyys on anaerobinen kestävyys. Aerobinen on hapen avulla tapahtuvaa ja anaerobinen on ilman happea tapahtuvaa energiantuotantoa. Perus- ja vauhtikestävyysalueiden väliset rajat ovat aerobinen ja anaerobisen kynnykset. 

Vielä hymyilyttää ;)

Viimeinen kierros alkaa ja pingon sen minkä kintuista pääsen!

Mä olin vuosi sitten tehnyt 6 x 1000 m tasotestin, joten nyt edessä oli sama rypistys. Edellisten tulosten perusteella sain ohjeeksi lähteä tavoittelemaan keskisyketasoksi ensimmäiselle kilometrille 115, seuraavalle 125, sitten 135, 145, 155 ja viimeiselle taivas rajana. Kaksi ekaa kilometriä on hidasta vauhtia, helppoa menoa. Kolmannella jo hiukan hengästyy, mutta ei paha. Neljäs ja viides kilometri jo puuskutetaan ja viimeinen on ihan karmeaa! Vilkuilen sykettä ranteessa vähän väliä ja yritän saada maksimia nousemaan, mutta se ei vaan taaskaan nouse. Huimaa ja jopa hiukan oksettaa. Maalissa tuntuu että keuhkot ei riitä vastaan ottamaan tarpeeksi happea.

Suhteellisen nopeasti sitä palautuu ja jää pähkimään, että olisinko voinut kuopia vielä nopeampaa.

Ja sitten ne tulokset. Kuten jo alussa mainitsin, lähtökohdat testin tekemiselle eivät olleet lähellekään optimaaliset. Sykkeet ja laktaattiarvot olivat todennäköisesti valvotuistä öistä johtuen jo heti alkuun korkealla ja näin ollen rasvojen käyttö ei käynnisty kunnolla ja aerobinen kynnys on hetkellisesti heikommalla tasolla. Hyvää oli kuitenkin se, että taso säilyy ja jopa laski testin aikana. Vuoden takaiseen verrattuna oon saanut nostettua kestävyyttä kaikilla osa-alueilla, jihuu :D! Viimeinen kilometri meni tasan 4 minuuttiin. Tunnustan, että yritin alle, mutta tällä kertaa en vielä onnistunut.

Taulukossa aika, vauhti, syke ja laktaatti dataa.

Mua on paljon mietityttänyt, miksi en saa maksimisykettä kunnolla ylös. Viime vuonna tasotestissä maksimi oli 164, polkupyöräergometritestissä jäätiin suurin piirtein samoihin lukemiin ja nyt 167. Ei vaikka kuinka pistelin menemään ja olo oli maksimi! Oon jotenkin ajatellut virheellisesti, että oikein korkea maksimi on tooosi hyvä juttu, mutta ei se niin suoraviivaista olekaan. Jokainen kun olemme ihan omanlaisiamme geeneinemme, sykkeinemme ja harjoituksinemme. Mulla vain on "normaalia" matalampi maksimisyke. Sydän jaksaa pumpata verta kerralla kunnolla kroppaan. Jes, vahva sydän mulla <3

Käppyrä on mun syke kynnysalueineen ja alimmat laktaattikäyrää. Vertailussa viime vuoden tulokset.

Lähtötilanne huomioon ottaen testi meni hyvin. Kaikista kestävyys alueista sain arvosanaksi erinomainen. Mun tavoitteet 10km, puoli maratonin ja täydelle maratonille ovat realistiset. Panostan nyt vauhtikestävyysharjoitteluun, mikä tarkoittaa mun kohdalla sykeväliä 140-152. Pitkiä lenkkejä säännöllisesti ja tulosta pitäisi tulla.

Mulla on oikeastaan aina sykemittari lenkillä päällä ja siitä on kätevä seurata että mennään harjoitukseen sopivalla sykkeellä. No iso ärsytys on se, että mun sykemittari on todella karvalakkimalli, vanha ja epäluotettava. Erityisesti juostessa näyttää välillä aivan puuta heinää. Uidessa ja pyöräillessä on totuudenmukaisemmat sykkeet. Oon jo tiiraillut hetken uusia mittareita ja investoin kyllä aikanani uuteen. Toki haluaisin myös maastopyörän, kisakahvakuulan, Suunto Guidin star -korun ja ja ja.... Valinnan vaikeus ;)

Tasotestiä suosittelen kaikille juoksua harrastaville. Auttaa ja mitivoi treenaamaan määrällisesti paremmin ja laadullisesti oikein omat tavoitteet huomioon ottaen. Ja tulosta on kiva aina yrittää parantaa seuraavana vuonna ;)

~Eija~